Näillä sivuilla olevat palveluskoiratoiminnan yleisesittelyt on pääosin koottu SPKL ry:n julkaisuista. Lisätietoja palveluskoiratoiminnasta saat Palveluskoiraliiton toimistosta puh 09-8055799 tai paikallisista palveluskoirayhdistyksistä.

IPO-koe on kansainvälinen ja kirjainlyhenne IPO tulee saksankielestä (Internationale

Prüfungsordnung, tarkoittaa kansainvälistä koesääntöä). Näillä säännöillä kilpaillaan lähes kaikissa FCI:N kansainvälisen kennelorganisaation alaisissa maissa. IPO-koe on parhaimmillaan näyttävää koiraurheilua, joka yleisöystävällisenä lajina on saavuttanut suosiota varsinkin Keski-Euroopassa ja on saamassa jalansijaa yhä vankemmin Suomen palveluskoiraharrastajien parissa. Vuoden 1996 alusta käyttöönotettu kansallinen suojelukoe (PASU) on säännöiltään yhtenevä saksalaisen Schutzhund-kokeen kanssa ja eroaa IPO-kokeesta vain joidenkin liikkeiden suoritustavassa.

Menestyäkseen koiran on hallittava kaikki kolme osaa.

Ohjaajalleen koiran kouluttaminen suojeluun tarjoaa haasteen. Koe vaatii koiraita hyviä fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia, kuten erinomaisen temperamentin,

taistelutahdon, puolustushalun ja erityisesti hallitun hermorakenteen. Kokonaisuutena suojelukoe antaa hyvän kuvan koiran koulutettavuudesta sekä osittain sen

käyttöarvosta jalostuksessa.

Jäljestäminen tapahtuu suojelukokeissa useimmiten avoimella pellolla, jolloin tuomarilla ja yleisöllä on mainio tilaisuus seurata koiran työskentelyä koko sen suorituksen ajan.

Alueelle tehdään luokasta riippuen 450-800 askeleen mittainen ihmisen kävelemä jälki, jonka ikä vaihtelee 20:stä 60 minuuttiin. Jäljellä on 2-3 käyttöesinettä, joiden avulla seurataan, pysyykö koira tarkasti tehdyllä jäljellä. Tuomari arvosteleekin erityisesti jäljellä pysymisen ja sen, miten tarkasti koira käyttää hajuaistiaan. Koiran liiallinen poikkeaminen jäljeltä saattaa johtaa suorituksen

keskeyttämiseen. Jäljen harjoittelussa edetään rauhallisesti ja johdonmukaisesti, jotta saadaan koiralle varma jälkityöskentely.

Koiran kouluttaminen suojelutehtävään on pitkäjänteistä ja paIjon aikaa vievää aktiivista harjoittelua, mikä lisäksi vaatii ammattitaitoisen maalimiehen avustajaksi. Myös koiranohjaajan kokemus koirista sekä jostain muusta koelajista on lähes välttämätöntä. Vasta-alkajalle laji ei sovi. Harjoituksissa ja kokeissa avustaja käyttää suojahaalaria ja vahvasti topattua hihaa, johon koira kohdistaa torjuntansa. Lisäksi avustajalla on pehmustettu patukka, jolla hän voi kohdistaa koiraan uhkaa ja näin mitata sen henkistä rohkeutta

Suojeluosuudessa koiralta vaaditaan mm. erinomaista tottelevaisuutta, voimakasta puruotetta

avustajan hyökätessä koiraa kohti, välitöntä irrottamista ohjaajan käskystä sekä varmaa ja haastavaa vartiointia liikkumattoman avustajan edessä. Koira ei saa kokeessa koskaan kohdistaa hyökkäystä liikkumattomaan avustajaan. Suojeluosuus tapahtuu kentällä, jossa on

luokasta riippuen 2-6 piiloa. Koiran pitää ohjaajan käskyjen mukaan kiertää piilot risteilemällä.

Kun koira löytää avustajan viimeisestä piilosta, koiran on välittömästi aloitettava intensiivinen vartiointi ja haukuttava tauotta käskystä, koiran on torjuttava maalimiehen hyökkäykset tai

pakenemisyritykset puremalla suojahihaa. Kun avustaja lopettaa vastarinnan, koiran on

irrotettava otteensa ohjaajan komennosta ja aloitettava heti avustajan tiivis vartiointi. Mikäli

koira ei irrota käskystä, se ei saa hyväksyttyä tulosta.

Suojelukokeeseen koulutettu koira ei ole vihainen eikä vaaraksi ympäristölleen. Suojelussa koiran leikkivietti on valttia ja koira nauttii saadessaan "taistella" avustajan kanssa. Koira kohdistaa taistelun ainoastaan suojavarusteisiin puettuun henkilöön joka innostaa koiran puremaan suojahihaa. Onkin tarpeen, että amattitaitoinen avustaja koulutuskentällä tai tuomari kokeessa karsii lajista liian terävät - ja näin suojelukoulutukseen sopimattomat - koirat ja neuvoo niiden ohjaajat kouluttamaan koira johonkin muuhun koelajiin. Koiran tasapainoinen luonne ja ohjaajan vastuuntuntoisuus ovat palvelukoiraharrastuksemme lähtökohdat.