Lähetä sähköpostia meille
Lue/kirjoita vieraskirjaamme
Pikahakemisto

BOUVIER (Bouvier des Flandres) FCI:n hyväksymä 7.7.1993
(Käännös SKL-FKK: 5.9.1995)

Alkuperämaa: Ranska/Belgia

ALKUPERÄ: Bouvier, le Bouvier des Flandres, on kuten sen nimikin osoittaa peräisin sekä Belgian että Ranskan Flanderista, joita kahta aluetta ei mikään luonnollinen raja erota toisistaan.

KÄYTTÖTARKOITUS:
Alunperin bouvieria käytettiin karjaumojen ajajana, vetokoirana ja kirnun pyörittäjänä. Maatilojen uudenaikaistamisen myötä bouvierin alkuperäinen käyttö on loppunut ja nykyisin se toimii ennen kaikkea omaisuuden ja maatilan vahtina sekä myös suojelu- ja poliisikoirana. Bouvierin fyysiset ja henkiset ominaisuudet, hyvä hajuaisti, aloitekyky ja älykkyys mahdollistavat sen käytön jälki- tai viestikoirana sekä apuna salametsästyksen
vastustuksessa.

YLEISVAIKUTELMA: Tiivis, lyhytrunkoinen ja voimakasrakenteinen koira. Vankat luut ja
vahvalihaksiset raajat antavat kokonaisuudessaan vaikutelman voimakkaasta, mutta ei
kömpelöstä koirasta.

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Bouvierin ilme kuvastaa älyä, tarmoa ja rohkeutta. Luonteeltaan se on rauhallinen ja harkitseva, maltillinen ja peloton koira.

PÄÄ: Näyttää voimakkaalla, mitä vielä parta ja viikset korostavat; pää on suhteessa koiran runkoon ja kokoon. Käsin tunnusteltaessa pää tuntuu hyvin selväpiirteiseltä.

KALLO-OSA: Hyvin kehittynyt ja tasainen, hieman leveyttään pitempi. Kallon ja kuononselän ylälinjat ovat yhdensuuntaiset. Kallon ja kuonon pituuden suhde on 3:2.

OTSAUURRE: Tuskin erottuva.

OTSAPENGER: Matala, pystyjen kulmakarvojen vuoksi vaikuttaa todellista
voimakkaammalta.

KUONO-OSA: Leveä, voimakas ja vahva. Kuononselkä suora, kuono-osa kaventuu hieman kirsua kohti olematta koskaan suippo. Kuono on lyhyempi kuin kallo ja kuonon ympärysmitta heti silmien alapuolelta mitattuna on suunnilleen sama kuin pään pituus.

KIRSU: Pidentää kuononselkää ja on kärjestään hieman kaareva. Kirsun tulee olla hyvin kehittynyt, reunoiltaan pyöristynyt, väriltään aina musta. Sieraimet ovat hyvin avonaiset.

LEUAT/HAMPAAT/PURENTA: Leukojen tulee olla voimakkaat ja keskenään samanpituiset. Hampaat vahvat, valkoiset ja terveet. Leikkaava tai tasapurenta.

POSKET: Kuivat ja litteät.

SILMÄT: Ilme avoin ja tarkkaavainen. Silmät eivät ole ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat. Silmien tulee olla muodoltaan hieman soikeat ja asennoltaan vaakasuorat. Värin tulee olla mahdollisimman tumma suhteessa karvapeitteen väriin. Liian vaaleat tai pistäväilmeiset silmät ovat vakavia virheitä.

SILMÄLUOMET: Mustat, täydellisesti pigmentoituneet; sidekalvot eivät saa koskaan olla näkyvissä.

KORVAT:
Typistämättömät korvat:
Sijainti: Kiinnittyneet korkealle silmien tason yläpuolelle. Korvalehdet laskeutuvat
pystysuorasti; taitekohdan ei tule ylittää kallon ylälinjaa.
Muoto ja asento: Korvalehdet ovat puolipitkät, tasasivuisen kolmion muotoiset, kärjistään hieman pyöristyneet; litteästi poskenmyötäiset lukuunottamatta lievää kohoamista korvien ylimmässä kiinnittymiskohdassa; eivät taittuneet eivätkä kiertyneet. Korvat ovat suhteessa pään
kokoon ja lyhyen karvan peittämät.

Typistetyt korvat:
Kolmionmuotoisiksi typistetyt, hyvin pystyt, korkealle kiinnittyneet ja hyvin liikkuvat; on
suositeltavaa, että typistäminen suhteutetaan pään kokoon (Huom. Suomessa korvien typistys on kielletty.)

KAULA: Kaulan asento on luonnollinen. Se on voimakas ja lihaksikas, levenee tasaisesti
kohti lapoja ja on hieman päätä lyhyempi. Niska on voimakas ja hieman kaareva. Ei löysää kaulanahkaa.

RUNKO: Voimakas, leveäselkäinen ja lyhyt. Etäisyys olkanivelestä istuinluuhun jokseenkin sama kuin säkäkorkeus. Rintakehän tulee ulottua kyynärpäiden tasolle; se ei saa olla pyöreä, vaikka kylkiluut ovat kaarevat. Rintakehän pituuden (etäisyyden rintalastan kärjestä viimeiseen
kylkiluuhun) tulee olla huomattava, noin 7/10 säkäkorkeudesta.

SÄKÄ: Voi olla hieman erottuva.

SELKÄ: Lyhyt, leveä, lihaksikas, kiinteä ja joustava ilman minkäänlaista heikkoutta.

LANNE: Lyhyt, leveä, lihaksikas ja joustava ilman minkäänlaista heikkoutta.

LANTIO: Tulee olla niin vaakasuora kuin mahdollista ja liittyä huomaamattomasti pakaran
kaareen. Leveä, uroksilla ei kuitenkaan liian leveä, nartuilla kehittyneempi kuin uroksilla. Luisu tai laskeva lantio on vakava virhe.

RINTAKEHÄ: Ensimmäiset kylkiluut ovat hieman kaarevat, muut ovat selvästi kaareutuneet, taaksepäin suuntautuneet ja antavat rintakehälle toivottua syvyyttä. Litteä rintakehä ovat vakava virhe.

ALALINJA JA VATSA: Viimeisen kylkiluun ja lonkan välissä olevan kupeen tulee olla hyvin lyhyt etenkin uroksilla. Vatsa on vain hieman nouseva.

HÄNTÄ: Tulee typistää syntymäviikolla kahden tai kolmen nikaman mittaiseksi. Hännän tulee olla selkärangan jatkeena ja iloisesti pystyssä koiran liikkuessa. Synnynnäinen töpöhäntä ei ole
virhe.

RAAJAT
ETURAAJAT:

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat vahvaluustoiset, hyvin lihaksikkaat ja täysin suorat.

LAVAT JA OLKAVARRET: Lavat ovat suhteellisen pitkät, kohtuullisen viistot ja lihaksikkaat olematta raskaat. Olkaluu ja lapaluu ovat suunnilleen saman pituiset.

KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungonmyötäiset ja yhdensuuntaiset. Ulko- tai sisäkierteiset kyynärpäät ovat virheelliset. Liikkeessä niiden tulee pysyä yhdensuuntaisina rungon keskiviivan kanssa.

KYYNÄRVARRET: Sivusta ja edestä katsottuna täysin suorat, yhdensuuntaiset ja kohtisuorassa alustaan nähden. Kyynärvarret ovat voimakasiihaksiset ja vankkaluiset.

RANTEET: Täysin samassa linjassa kuin kyynärvarret; vain herneluu muodostaa ulkoneman ranteen takapuolelle. Voimakas luusto.

VÄLIKÄMMENET: Vankkaluiset, melko lyhyet, vain hieman viistot.
KÄPÄLÄT: Lyhyet. pyöreät ja tiiviit. Varpaiden tulee olla tiiviit ja kaarevat. Kynnet vahvat ja mustat; päkiät paksut ja kovat.

TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Voimakkaat ja huomattavan lihaksikkaat; niiden tulee liikkua
samassa linjassa eturaajojen kanssa.

REIDET: Leveät, voimakasiihaksiset ja liikkeessä rungon keskiviivan kanssa yhdensuuntaiset. Reisiluun asento ei saa olla liian pysty eikä liian viisto. Pakarat hyvin alas ulottuvat ja kiinteät: karvapeite muodostaa niissä housut.

POLVET: Sijaitsevat lähes lonkan korkeimmasta kohdasta (ts. suoliluun harjanteesta) maahan vedetyllä kuvitellulla viivalla.

SÄÄRET: Kohtuullisen pitkät ja voimakasiihaksiset, eivät liian suorat eivätkä liian viistot.

KINTEREET: Melko matalat, leveät, lihaksikkaat ja hyvin varma-asentoiset. Takaa
katsottuna seisoma-asennossa ja liikkeessä suorat ja täysin yhdensuuntaiset. Eivät saa kääntyä sisään- eivätkä ulospäin.

VÄLIJALAT: Vankat ja kuivat, melko tasapaksut, kohtisuorassa alustaan nähden, kun koira seisoo "näyttelyasennossa". Ei kannuksia.

KÄPÄLÄT: Pyöreät ja tiiviit. Varpaat kaarevat ja lähellä toisiaan. Kynnet vahvat ja mustat, päkiät paksut ja kovat.

LIIKKEET: Kokonaisuudessaan bouvierin tulee olla mittasuhteiltaan sopusuhtainen, jotta
luontevat, vapaat ja ylväät liikkeet olisivat mahdolliset. Kävely ja ravi ovat tavalliset liikkumistavat, vaikka yhtälailla esiintyy tasa-astujia.

NAHKA: Tiiviisti pinnanmyötäinen, ei liian löysä. Näkyvissä olevat limakalvot ovat aina erittäin tummat.

KARVAPEITE: Karvapeite on erittäin tuuhea. Peitinkarva ja tiivis pohjavilla muodostavat rodun alkuperäisseutujen äkillisiin ilmaston muutoksiin täydellisesti sopivan suojaavan peitteen.

KARVA:
Peitinkarva: Karhean tuntuista, kuivaa ja kiillotonta, ei liian pitkää eikä liian lyhyttä (suunnilleen 6 cm), hieman pörröistä olematta koskaan villavaa tai kiharaa. Kallossa karva on lyhyempää ja korvalehtien ulkopuolella melkein sileää, korvien sisäpuolta suojaa kohtuullisen pitkä karvapeite.
Peitinkarva on erityisen tiheä ja karhea selän yläosassa; se lyhenee raajojen alaosassa pysyen aina kuivana ja karheana. Litteä peitinkarva ei ole lainkaan toivottava, koska se osoittaa pohjavillan puuttumista.

Pohjavilla: Untuvaiset, hienot tiiviit aluskarvat kasvavat peitinkarvojen alla ja muodostavan
niiden kanssa vesitiiviin karvapetteen.

Viikset ja parta: Hyvin tuuheat. Karva on kuivaa, lyhyempää ja karheampaa kuonon päällä. Ylähuulen viikset ja poskien paksu ja karkea parta antavat rodulle luonteenomaisen karun ilmeen.

Kulmakarvat: Pystyjen karvojen muodostavat kulmakarvat korostavat silmäkulmien muotoa peittämättä koskaan silmiä.

VÄRI: Bouvierin karvapeite on yleensä kellanruskea tai harmaa, usein juovikas (brindle) tai hiilenmusta; pikimusta karvapeite on myös sallittu, ei kuitenkaan suositeltava. Vaaleat haalistuneiksi sanotut karvapeitteet eivät ole toivottuja.

KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS: Uroksilla 62 - 68 cm, nartuilla 59 - 65 cm. Kummankin sukupuolen ihannekoko on äärirajojen keskiarvo: uroksilla 65 cm ja nartuilla 62 cm.

PAINO: Suunnilleen: uroksilla 35 - 40 kg ja nartuilla 27 - 35 kg.

VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen
vakavuuteen.

VAKAVAT VIRHEET:
Rakenne: pitkärunkoisuus
Silmät: vaaleat
Purenta: ylä- tai alapurenta
Rintakehä: litteä, liian pitkä, tynnyrimäinen tai lyhyt
Lantio: luisu
Karvapeite: haalistunut väri
Karva: pehmeä, villainen, silkkimäinen; liian pitkä tai liian lyhyt

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
Silmät: keskenään eriväriset silmät, pistävä ilme
Kirsu: täplikäs
Karvapeite: suklaanruskea karvapeite tai liian paljon valkoista väriä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

FCIn virallinen rotumääritelmä
Bouvier des Flandres - Rotumääritelmä
Paluu edelliselle tasolle