Ensi kerran tapasimme Lällyn Caya Krinsje-Lockerin luona puolitoistavuotiaana. Koira oli juuri tullut kennelin omistukseen todella pahoinpideltynä suoraan koulutuskentältä ostaen. Jo tuolloin tämän koiran majesteetillisuus ja itsevarmuus tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja totesimmekin automaattisesti Cayalle olevamme ehdottoman kiinnostuneita tuosta koirasta, jos siitä jostain syystä jouduttaisiin luopumaan.

Seuraavan kerran tapasimme Lällyn käydessämme astuttamassa N. Ronja Riiviötä Leroy Peggy van Caya's Homella 1989 lopulla. Ihastuksemme kasvoi edelleen seuratessamme koiran toimintaa KNPV-harjoituksissa - ja toisaalta sen ehdottomasti vaatimaa jokailtaista seurusteluhetkeä kennelissä.

Tämän jälkeen emme enää Lällyä tavanneet kunnes eräänä kevätiltana 1991 puhelin soi. Puhelimessa oli Caya, joka kertoi Lällyn ohjaajan sairastuneen vakavasti ja muistaneensa meidän kiinnostuksemme. Itsellään oli parhaillaan kaksi koiraa koulutukseessa, eikä aika riittäisi enää kolmannelle. Vastausta ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan, ja sovittuamme koiran noutamisesta juhannusviikolla lopetimme puhelun.Vasta puhelimen suljettuamme huomasimme erään pikkuseikan jääneen selvittämättä: Mitä moinen koira maksaisi?

Lälly sai kutsumanimensä heti tavatessamme: kuulemamme kertomukset - vartiotehtävissä toimiessaan - sen jopa sairaalahoitoon toimittamista ihmisistä olivat luoneet kuvan aivan toisenlaisesta koirasta, minkä Cayan pihalla tapasimme: varsinainen lälläri, rapsutuksia loputtomasti vaativa herra, joka nojasi jokaisen liian lähelle sattuneen ihmisen kumoon! Ja Lälly oli syntynyt. Palasimme Lällyn kanssa omalla autolla takaisin Suomeen kiertäen mm. juuri samaan aikaan Dortmundissa pidetyn FCI:n maailmannäyttelyn kautta. Jo tällä matkalla opimme tuntemaan myös Lällyn olemuksen toisen puolen: tarvittaessa siitä löytyi myös peräänantamaton ja joka tilanteessa luotettava työkoira. Hollantilaisten poliisikoirien toimintatavoista kuitenkin on jäänyt ikuisesti mielikuva kohti "roistoa" suin päin ryntäävästä koirasta, joka tämän tavoitettuaan välittömästi nojaa tämän kumoon ja läimäyttää vielä vaativasti tassulla päälle.

Lälly viipyi luonamme vain neljä lyhyttä vuotta, mutta tänä aikana se opetti meille Bouviereista ja yleensä koiran käyttäytymisestä enemmän kuin koskaan olisimme osanneet odottaa. Se oli Jormalle tuo "elämäni koira", joka myös antoi Piukulle Jylpyn (tytär) ja Klaaran (pojantytär) ...kaksi narttubouvieria, jotka Mummo-Ankan kanssa muodostavat Piukun kärkikolmikon koirista!

Lälly pidetään Naavaparran linjoissa tulevaisuudessakin!

Näyttelykäyntejä vain yksi: 00.00.93 Hämeenlinna, Olavi Pasanen KÄY 1/1

Pk-koekäyntejä Lällylle kertyi kahden aktiivi-ja yhden "eläke"-vuoden aikana yhteensä 32.